Patikoimme tänään osittaisessa räntäsateessa Vienan reitillä, Lönnrotin jalanjäljillä, Hyryn särkän pätkän 5 km ja toisen mokoman tietä pitkin autolle takaisin.
Vuokin Vienan reitti on ollut 1700 luvun lopulta tärkein kulkureitti Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä. Vanhin tunnettu lähde, jossa kuvataan Suomussalmen Vuokin reittiä kohti Venäjän Karjalan Vuokkiniemen pitäjää on noin 1600 luvulta.
Syntisenkankaalta on joenylitys särkille siltaa pitkin.
Siellä ne pitkospuut kiemurtelevat. Rohkeasti vaan vesille!
Ei olisi ihan lenkkareilla selvinnyt tästä ylityksestä tulva aikaan.
Särkältä oli komeat näkymät.
Särkän molemmin puolin virtaa joki ja sitä reunustaa Kainuun laajin luonnonniittymuodostelma.
Näkyvissä on vielä myös vanhoja, ränsistyneitä, heinälatoja siellä täällä, jotka viestivät katoavasta kulttuuriperinnöstä.
Reitin varrella on nähtävillä myös joesta kaatuneena pelastettu ikipetäjä eli satalatva. Vanhaa vuosilukua sisältävää ikipetäjää sanotaan satalatvaksi, sillä sen latva on ollut vahvasti haarautunut, kun puu on ollut pystyssä. Satalatvan rungosta löytyy vuosiluku 1682.
Särkän päältä näkee myös autioituvaan Hyryn kylään, jossa on partisaani-iskujen muistomerkki.
Samalla reissulla kävimme myös Vienan reitin varrella olevalla Jumalanhyvänahon laavulla.
Jumalanhyvänahon laavulle mennessä reitti oli vielä osittain lumen peitossa vaikka mennään jo hyvän matkaa kesäkuuta.
Jumalanhyvänahon laavu.
Reitin varrelta löytyi myös korvasieniä!
Ja Hyryn kylässä leskenlehdet aloittelevat kukintaa 4. kesäkuuta!
Jospa se kesä Kainuuseenkin "jo" kiirehtää...
Niittykunnaan isäntä ja emäntä ovat muuten Via Kalevala -kävelytapahtumassa luonto- & paikallisoppaina mm. Vienan reitillä ma 24.7. Saman päivän iltana on Rautiaisen myllyllä yhteislauluilta, johon on vapaa pääsy. Lisää Via Kalevala -kävelyn päiväohjelmasta tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti