lauantai 21. tammikuuta 2017

Presidentillinen parvi

Laitoimme tammikuun alussa 18 munaa hautomakoneeseen. Läpivalaisimme munat noin viikon kuluttua, jolloin jouduimme poistamaan kahdeksan hedelmöittymätöntä munaa. Liekö kylmä talvi hedelmöittymättömyyden syynä vai onko kukot hoitaneet huonosti hommansa...

Näistä haudontakoneeseen jääneestä kymmenestä munasta kaksi kuoriutui eilen iltapäivällä juuri Donald Trumpin virkaanastujaispuheen aikaan. Kommentaattorit kommentoivat, että kuoriutuuko Donaldista nyt virkamies ja täällä ihmeteltiin samaan aikaan, että kuoriutuuko sitä kukkoja vai kanoja. Yön aikana kuusi muuta munaa oli myös kuoriutuneet. Meillä on nyt siis kahdeksan tipua. Olisiko tämä sitten sellainen presidentillinen parvi.

Haudontakoneessa on vielä kaksi mattimyöhäistä munaa, mutta tällä meidän vähäisellä kokemuksella aavistelen, että niistä ei enää mitään kuoriudu.

Siirsimme tiput tänään haudontakoneesta ns. tipulaatikkoon eteiseen lämpölampun alle. Kananpojat on kyllä niin kesyjä verrattuna fasaanin poikiin. Fasaanit luontaisesti menevät heti kättä karkuun, kun nämä kananpojat ovat ihan tyytyväisinä kädessä eivätkä pelkää.

Mehän emme muuten saaneet yhtään fasaania pataan asti. Kaiken epäonnen jälkeen toivoin, josko yhdeksän kasvaisi aikuiseksi, sittemmin toivoin, että jos edes viisi kasvaisi aikuiseksi (linkki juttuun). Tuosta kirjoittamastani jutusta reilu kymmenen päivää eteenpäin, niin tarhassa oli enää kolme fasaania. Kaksi oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Syynäsimme tarhaa, että mistä ne ovat voineet livistää. Ainoat mahdollisuudet olivat, että ne olivat lähteneet joko tallin kivetyn sokkelin kolosista tallin alle ja sieltä karkuun tai sitten portin yläosan kohdalta, jossa periaatteessa oli fasaanin mentävä kolo. Jotenkin tämä karkuun lähtö ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta, kunnes huomasimme kahden fasaanipojan viipottavan saunapolkua päättäväisesti metsän uumeniin. Ne eivät taakseen vilkuilleet, eikä niitä enää sen koomin näkynyt.

Karkaamistapausta ennen olimme ruvenneet ihmettelemään, että miten paljon fasaanit oikein syö, kun tuntui, että rehua menee ihan älyttömästi. Syykin selvisi jossain vaiheessa, kun niityllä laiduntavista pässeistä osa oli änkenyt itsensä fasaanitarhan puolelle ja rouskuttivat fasaanin rehuja tyytyväisenä!

Liekö tästä pässien tarhassavierailusta johtuen eräänä päivänä, kun tulimme taas mökillä käymään, niin tarhasta oli jälleen karannut kaksi fasaaniveijaria. Olivat varmasti juuri lähteneet livohkaan juurikin sieltä tarhan oven yläpuolelta, koska lentää lehauttivat niittyyn rajoittuvaan metsään, kun tulimme paikalle. Meillä oli enää yksi fasaani tarhassa! Päätimme avata sille oven. Menkööt sitten kaikki, hiivatti soikoon!

Muutamia viikkoja nämä kolme fasaania kävivät tarhassa aina välillä syömässä ja välillä olivat metsäreissulla. Jossain vaiheessa syksyä niitä ei kuitenkaan enää näkynyt. Että sellainen epäonninen fasaaninkasvatus!

Musta tipu alaoikealla kuoriutui ensimmäisenä. Sen tunnistaa noista valkoisista viiruista nokan sivuilla. Oliskohan se sitten nimeltään vaikkapa Trumppi.


Tiput osaavat heti jo reippaasti syödä ja juoda itsenäisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti